Verkanappuloiden ruokapalvelupäällikkö Paula Heinoselle laadukas ja itse tehty ruoka on sydämen asia. Nykyään se on myös eräänlainen harvinaisuus, kun suurin osa suomalaisista päiväkodeista on siirtynyt tilaamaan ruokansa valmiina palveluntuottajilta. Verkanappuloilla asiat ovat toisin.
– Verkanappuloilla on alusta asti ollut isossa roolissa itse tehty ruoka kotimaisista ja läheltä tuotetuista raaka-aineista. Sen arvo on huomattu viime vuosina, kun monet isot toimijat ovat luopuneet siitä siirtyen valmisruuan maailmaan, kertoo Heinonen.
Tällä hetkellä Verkanappuloilla on kahdeksan omaa keittiötä sekä yksi ulkopuolinen palvelutuottaja.
Heinonen aloitti työssään keittävänä emäntänä vuonna 2014 Lastentalo Mukulaxissa, joka yhdistyi Verkanappulat Oy:hyn vuonna 2018. Tuolloin Heinosen työnkuvakin muuttui ja titteli vaihtui ruokapalvelupäälliköksi. Tällä hetkellä keittiötiimissä työskentelee Heinosen lisäksi kymmenen kokkia ja yksi keittiöapulainen.
Heinosen työ sisältää paljon organisointia ja suunnittelutyötä yhdessä yhteistyökumppanien ja keittiötiimin kanssa. Hän suunnittelee kaksi kertaa vuodessa vaihtuvat ruokalistat, tekee työvuorot ja organisoi ruokajaot päiväkoteihin, toimii ammatillisena esimiehenä kokeille sekä on mukana kehittämässä ruokakasvatusta. Kun aikaa on, hän auttaa myös keittiön puolella esimerkiksi kuormien purussa.
– Olen sellainen kokoava voima, joka kerää tiedot ja jaan sen eteenpäin. Vastaan keittiöiden toimintamalleista ja pelisäännöistä, Heinonen summaa.
Kokit viihtyvät työssään
Heinosen mukaan kaikki Verkanappuloiden keittiötyöntekijät viihtyvät työssään, ja siihen on yksi selkeä syy: mahdollisuus päästä aidosti vaikuttamaan omaan työhönsä.
– Meillä kokit pääsevät oikeasti tekemään ruokaa sen sijaan, että vain lämmittäisimme valmisruokia. Tällaiset työpaikat ovat nykyään aika harvassa, ja siksi kokit hakeutuvat meille töihin. Emme ole turhaan lukeneet tätä ammattia itsellemme. Täällä pääsemme oikeasti toteuttamaan sitä ammattia.
Lasten erilaiset allergiat ovat Heinosen mukaan yleistyneet viime vuosina. Kun kokit tekevät ruuan itse, reseptit voidaan suunnitella jo lähtökohtaisesti vähemmän allergisoivista raaka-aineista. Ajatus on, että ruoka soveltuisi mahdollisimman monelle lapselle.
– Tiedämme, mitä tarjoamme ja voimme seistä sen takana, että ruoka on kriteerit täyttävää ja tehty rakkaudella. Jos joku soittaa ja kysyy mitä ruoka sisältää, meillä on antaa selkeä lista käytetyistä raaka-aineista.
Ruokaterveisiä tuodaan myös kotiin
Entä mitä mieltä ruuasta on se tärkein asiakasryhmä, eli lapset?
– Lapset tykkäävät antaa palautetta, ja se on yleensä suoraa ja rehellistä. Pyrimme laittamaan korvan taakse toiveet ja kehitysehdotukset. Palautetta tulee ryhmiltä myös piirustuksina. Toisaalta, jos palautetta ei tule, onko sekin hyvä asia, Heinonen naurahtaa.
Heinonen laatii perheille kolmesta neljään kertaa vuodessa keittiön terveiset vanhemmille. Kirjeissä kerrotaan asioista, joita lapset pääsevät oppimaan ja kokemaan ruuan muodossa päiväkodissa, kuten leipomista ja sesonkimakuihin tutustumista. Esimerkiksi jouluna ei järjestetä yhtä erillistä jouluruokailupäivää, vaan joulun makuja ripotellaan ruokalistalle pitkin kuukautta.
Lisäksi kirjeissä haastetaan vanhempia tekemään yhdessä ruokaan liittyviä asioita lasten kanssa kotona.
– Haastamme perheitä esimerkiksi kasvattamaan yhdessä yrttejä tai antamaan lasten kattaa pöytä kotona. Näin myös vanhemmat huomaavat, mitä asioita teemme päiväkodissa ruokakasvatuksen eteen.
Hyvän työpäivän raaka-aineet
Heinosen suurin motivaattori työnteossa on vapaus päästä vaikuttamaan itse siihen, millaista ruokaa asiakkaille tarjotaan. Hän antaa suuren painoarvon myös keittiötiimilleen, jossa kaikki jakavat saman ajatusmaailman ja intohimon työtään kohtaan.
Hyvä työpäivä on Heinosen mukaan sellainen, jossa päivän päätteeksi saa huomata saaneensa paljon aikaan. Tärkeää on myös se, että työkaverit lähtevät kotiin hymy naamalla.
– Muuttujia tulee aina, mutta tähänkin asti niistä on aina selvitty. Onnistumisia tässä työssä on tosi paljon epäonnistumisia enemmän, Heinonen kiittelee.