– Opettaja on tiiminsä pedagoginen johtaja, mutta jokainen tiimin jäsen tuo tekemiseen omat vahvuutensa, toteaa Verkanappuloilla työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Toiviainen.
Toiviainen teki opiskeluaikoina sosionomiopintojen viimeisen harjoittelun Verkanappuloilla, minkä jälkeen hänen esihenkilönsä vinkkasi hakemaan työpaikkaa. Harjoittelu sinetöi Toiviaisen päätöksen varhaiskasvatusalalle suuntautumisesta.
– Olin pitkään ajatellut suuntautuvani kotihoitoon, sillä olin tehnyt sitä työtä lukion jälkeen. Päätin tehdä viimeisen harjoitteluni kuitenkin varhaiskasvatuksessa, ja sille tielle jäin. Se tuntui lopuksi omimmalta suuntaukselta, Toiviainen kertoo.
Nyt hän on työskennellyt Verkanappuloilla varhaiskasvatuksen opettajana jo kymmenen vuotta.
Huumoria ja yhdessä tekemistä
Toiviainen kiittää siitä, että on saanut työskennellä vuosien aikana ihmisten kanssa, jotka tekevät työtä koko sydämellään. Asiantuntevan perehdytyksen työhön hän sai aikanaan ensimmäisestä työyhteisöstään Nappulametsästä.
– Vaikka tehtävänkuvat ja vastuut ovat olemassa, niin olen aina saanut olla tiimissä, missä jokainen haluaa ottaa vastuuta ja tuoda esiin omia näkemyksiään ja vahvuuksiaan. Koen tämän tiimityön rikkautena. Meidän työpäiviimme mahtuu myös huumoria ja yhdessä tekemistä.
Toiviaisen omassa yksikössä puhalletaan yhteen hiileen. Kaikki työntekijät ovat sitoutuneita tekemään lasten ja kollegoiden päivistä parhaan mahdollisen, jossa lapsi on keskiössä. Sama henki tarttuu talon ja yrityksen kulttuurin mukaisesti myös uusiin työntekijöihin.
Lapsen yksilöllisten mielenkiinnon kohteiden huomioiminen kaikessa toiminnassa on kasvattajan tärkeimpiä tehtäviä työn onnistumisen kannalta. Toiviaiselle työssä parasta on huomata, kun lapsi kiinnostuu uusista ja jopa ei niin mieluisista asioista huomaamattaan, esimerkiksi innostavan leikin avulla.
– Leikin hyödyntäminen ja mahdollistaminen ovat työni etuoikeuksia, sillä leikki on kasvattajalle työväline ja pitää sisällään paljon muutakin kuin miten se ulospäin näyttäytyy. Koen kasvattajana leikin pedagogisen merkityksen avaamisen myös vanhemmille tärkeäksi, sillä myös heidän lapsensa on huomioitu leikeissä yksilöllisesti. Jokainen päivä voi olla parhaimmillaan lapselle unelmien leikkipäivä.
Osa ammatti-identiteettiä
Vanhempainvapaalla ollessaan Toiviaiselle heräsi halu haastaa itseään ja oppia uutta. Hän alkoi opiskella merkonomiksi.
– Olin ollut pitkään alalla ja lasten kanssa kotona, joten kaipasin vaihtelua. En varsinaisesti suunnittele alanvaihtoa, vaan haluan oppia uutta.
Toiviainen sai harjoittelupaikan jälleen Verkanappuloilta henkilöstöhallinnosta. Hän tekee harjoittelussa myös palkanlaskennan avustavia tehtäviä. Harjoittelun jälkeen luvassa on vielä muutama kurssi ja näyttötyöt ennen valmistumista.
Hän on pystynyt joustavasti työnantajan kanssa sopimaan opintojen ja työnteon yhteensovittamisesta. Toisen alan työharjoittelu samassa yrityksessä kertoo joustosta ja työntekijöiden kannustamisesta itsensä kehittämiseen.
Tulevaisuudessa olisi Toiviaisen mukaan hienoa, jos hän voisi jotenkin yhdistää varhaiskasvatuksen opettajan ja merkonomin tutkinnot.
– Ammatti-identiteettini on kuitenkin vahvasti varhaiskasvatuksessa ja se kiinnostaa minua edelleen paljon.
