Mitä tarkoittaa, kun päiväkoti päättää tavoitella jotakin suurta? Me Verkanappuloilla olemme asettaneet itsellemme kunnianhimoisen tavoitteen: haluamme olla Suomen paras päiväkoti. Se on suuri unelma, ehkä jopa hieman rohkea. Meille kyse ei kuitenkaan ole iskulauseesta, vaan vakavasta asiakaslupauksesta. Haluamme, että lapset, perheet ja henkilöstö kokevat meidät joka päivä hieman paremmiksi.
Emme tavoittele Suomen parhaan päiväkodin asemaa siksi, että meillä olisi Suomen hienoin metsäpedagogiikka, näyttävin liikuntakonsepti tai kiinnostavin tiedepäiväkoti. Kaikki nämä voivat tarjota lapselle hienoja mahdollisuuksia oppia, ihmetellä ja iloita. Emme kuitenkaan usko, että lapsen hyvän kasvun kannalta ratkaisevin tekijä on päiväkodin erityinen teema.
Me uskomme, että tärkeintä on kokemus kuulumisesta joukkoon. Lapsen tulee oppia tulemaan toimeen itsensä ja muiden kanssa, saamaan sanoja ajatuksilleen ja tunteilleen sekä löytämään oma paikkansa yhteisössä. Ennen kaikkea hänen tulee oppia luottamaan itseensä, kokea olevansa tärkeä, hyväksytty ja rakastettu.
Haluamme rakentaa päiväkodin, jossa lapsi saa vahvan perustan ja hyvät eväät elämään. Perustan, jonka päälle voi myöhemmin rakentaa mitä tahansa. Meidän mielestämme juuri siinä on laadukkaan varhaiskasvatuksen ydin.
Me kasvatamme lapsia maailmaan, jota emme vielä tunne
Mitä lapsi tarvitsee voidakseen elää hyvän elämän tulevaisuuden maailmassa? Varhaiskasvatusta ei voi tarkastella irrallaan siitä yhteiskunnasta, johon lapsia kasvatamme. Tänään päiväkodin aloittava lapsi elää aikuisena maailmassa, jota emme vielä tunne. Teknologia, tekoäly, työn tekemisen tavat ja tiedon määrä muuttuvat vauhdilla. Yksi asia tuskin kuitenkaan menettää merkitystään: ihmisen kyky toimia muiden ihmisten kanssa.
Tulevaisuudessa tarvitaan sekä tietoa että uudenlaista teknologista osaamista. Yhtä paljon tarvitsemme kuitenkin ihmisiä, jotka osaavat kuunnella, keskustella, tehdä yhteistyötä, ratkaista ristiriitoja ja kantaa vastuuta toisistaan sekä yhteisestä hyvästä. Tarvitsemme ihmisiä, jotka kestävät pettymyksiä, sopeutuvat muutoksiin ja löytävät paikkansa yhteisössä. Näiden taitojen perusta rakentuu ennen kouluikää.
Opetushallituksen vuonna 2026 toteuttamassa koulutusalan asiantuntijakyselyssä tulevaisuuden tärkeimpien osaamisten joukkoon nousivat muun muassa yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, psykologisesta hyvinvoinnista huolehtiminen, empatia, vastuullisuus, resilienssi ja yhteisöllinen ajattelu. Tulevaisuuden tärkeimmät taidot eivät ole vain tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Ne ovat kykyä toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti.
Meillä on syytä olla huolissaan, mutta ei lapsista
Kieli on lapsen tärkein väline ajatella. Sen avulla lapsi kertoo, mitä hän tarvitsee, ilmaisee tunteitaan, ratkaisee ristiriitoja, pyytää mukaan leikkiin, puolustaa itseään ja ymmärtää muita. Myöhemmin kieli antaa välineet oppimiseen, tiedon hankkimiseen, omien ajatusten muodostamiseen sekä yhteiskuntaan osallistumiseen. Siksi meidän on pysähdyttävä jo varhaiskasvatuksessa kysymään: miten rakennamme lapselle mahdollisimman vahvan kielellisen perustan, jotta hän saa välineet ymmärtää itseään, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa?
Suomalaisessa koulutuksessa on pitkään totuttu ajatukseen, että olemme maailman kärkeä. Siksi viime vuosien PISA-tulokset ovat olleet pysäyttäviä. Suomalaisten 15-vuotiaiden osaaminen matematiikassa, lukemisessa ja luonnontieteissä on heikentynyt merkittävästi. Oppimistulokset eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Niihin vaikuttavat hyvinvointi, motivaatio, ihmissuhteet, kokemus omasta pystyvyydestä sekä mahdollisuus kuulua yhteisöön.
Kouluterveyskyselyjen, THL:n sekä PISA-tutkimusten perusteella huomattava osa suomalaisista nuorista kokee yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta. Kun puhumme nuorten yksinäisyydestä, kiusaamisesta, ulkopuolisuudesta tai yhteisöihin kuulumattomuudesta, tarkastelemme ongelmaa usein liian myöhään. Ongelman juuret ovat syntyneet jo paljon aiemmin. Siksi luvut pysäyttävät kysymään: millaisia sosiaalisia ja emotionaalisia valmiuksia rakennamme lapsuudessa? Onko lapsi oppinut sanoittamaan tarpeitaan? Onko hän saanut kokemuksia siitä, että ristiriidat voidaan ratkaista? Onko hän oppinut, että ystävyys ei synny itsestään, vaan sitä rakennetaan yhdessä?
Yhteisöllisyys luo oppimisen edellytyksiä
Päiväkotiryhmä ei automaattisesti muodosta yhteisöä. Lapset voivat olla samassa huoneessa ja silti joku jäädä yksin. Joku ei löydä leikkiin mukaan. Joku puhuu niin vähän, ettei kukaan huomaa hänen ajatuksiaan. Joku hallitsee leikkiä niin vahvasti, että muut mukautuvat. Joku tarvitsee aikuisen apua saadakseen ystävän.
Meillä lapsen ei tarvitse olla paras, nopein, taitavin, sosiaalisin tai erityisen rohkea. Lapsi saa olla keskeneräinen. Juuri keskeneräisenä hän tarvitsee meitä. Me uskomme, että hyvä itsetunto rakentuu kokemuksesta: minä kelpaan. Minut huomataan. Minua kuunnellaan. Minulla on merkitystä. Voin epäonnistua ja yrittää uudelleen. Aikuinen auttaa minua silloin, kun en vielä osaa.
Verkanappuloissa yhteisöllisyys ei tarkoita vain yhteisiä tapahtumia tai yhdessäoloa. Se näkyy arjen pienissä hetkissä. Siinä, mitä tapahtuu tiistaina kello 9.17, kun yksi lapsi yrittää päästä mukaan toisten leikkiin. Huomaako aikuinen tilanteen? Auttaako hän lasta löytämään sanat? Jääkö lapsi yksin vai syntyykö tilanteesta oppimiskokemus koko ryhmälle?
Juuri tällaisissa hetkissä näkyy varhaiskasvatuksen todellinen ammattitaito. Niissä harjoitellaan sosiaalisia taitoja, vahvistetaan itsetuntoa ja opitaan yhteisöllisyyttä. Samalla rakennetaan oppimisen edellytyksiä ja luodaan vähitellen lapselle käsitys omasta arvostaan ja paikastaan yhteisössä. Näissä pienissä hetkissä rakennetaan myös tulevaisuuden yhteiskuntaa. Siksi aikuisen merkitys varhaiskasvatuksessa on valtava.
Muutamme maailmaa kohtaaminen kerrallaan
Me uskomme, että jokainen kohtaaminen, päätös ja teko varhaiskasvatuksessa jättää jäljen lapseen, perheeseen, työyhteisöön ja lopulta koko yhteiskuntaan. Näistä pienistä hetkistä rakentuvat ne valmiudet, joiden varaan hyvä elämä, osallisuus ja tulevaisuuden yhteiskunta rakentuvat. Meille tämä tarkoittaa käytännössä yhtä yksinkertaista mutta vaativaa tavoitetta: päiväkodin jokaisen kohtaamisen tulisi tehdä ihmisestä hieman onnellisempi kuin hän oli ennen sitä. Tämä koskee kaikkea arjen toimintaa, ruokailua, leikkiä, ristiriitojen ratkaisemista ja siirtymiä tilanteesta toiseen.
Suomen paras päiväkoti ei ole se, joka tarjoaa lapselle eniten. Se on päiväkoti, joka antaa parhaat edellytykset kasvaa ihmiseksi, joka tuntee oman arvonsa, tulee toimeen muiden kanssa, uskaltaa oppia uutta ja löytää paikkansa yhteisössä. Ihmiseksi, joka pystyy rakentamaan hyvää elämää myös maailmassa, jota emme vielä tunne.
Ja jos onnistumme auttamaan mahdollisimman montaa lasta kasvamaan tällaiseksi ihmiseksi, olemme ehkä saavuttaneet jotain vielä suurempaa kuin unelman Suomen parhaasta päiväkodista. Olemme tehneet oman osamme Suomen parhaiden aikuisten kasvattamisessa.
Teemme sen Pienin askelin – Suurin sydämin.
Kirjoittaja: Verkanappuloiden henkilöstö- ja viestintäjohtaja Terhikki Rimmanen
